Pennun tulosta on jo melkein neljä viikkoa, mutta blogin perustaminen jotenkin kesti..

Pennun peruskoulutus on jo hyvässä vauhdissa vaikka se alkuun hitaalta tuntuikin. Alussa oli ehkä itellä eniten tottumista juuri siinä, et eihän tuo pieni nallen näköinen sulostus todellakaan mitään osaa ja kaikki pitää muistaa helpottaa ihan alkeistasolle. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa yhteinen sävel löytyä.

Katsekontakti kehittyy hyvää vauhtia, päivä päivältä se löytyy helpommin ja kestää pidempään. Istu-käsky on sisäistynyt oikein hyvin, maahan menon kanssa on ollut vähän enemmän tekemistä, mutta kyllä sekin alkaa pikkuhiljaa pienellä muistissa pysyä. Olen käyttänyt naksutinta apuna koulutuksessa, ja vaikka sen käyttö alkuun tuntui hankalalta, on se kuitenki osottautunut hyväksi apukeinoksi.

Tänne Tarttoon kun saavuttiin, oli maalaispojalla autojen vilskeessä hämmästelemistä, mutta niihin tottu kyllä melko nopeeseen. Enemmän totuttelemista vaati sitten rappukäytävässä kulkeminen. Koirat ei jotenkin tunnu hahmottavan sitä kunnolla tai jotain, kun on molemmat alkuun ollu kovin arkoja siellä menemään. Vähä vähältä panin pentua sitten kävelemään enemmän ja enemmän kunnes yks päivä ei niin kauan sitten pentu jo uskalsikin kävellä koko matka huoneiston ovelta rapuille, raput alas ja ovesta ulos.

Pikkuhiljaa ollaan aloteltu pennun agi-uraakin. Jidi on ollut mun ja Caron mukana seuraamassa treenejä ja pääsi jo kokeilemaan putkea ja vähän keppien alkua. Voi sitä riemua, kun sai juosta sieltä putkesta läpi, poika veteli koko koira hännän mukana heiluen pitkin maneesia innosta ihkuen

Hakua tekisi jo mieli alottelemaan, toivottavasti se paikka siellä hakutiimissä aukeaa...