Eipä oo taas pitkään aikaan tullu kirjoiteltua, on olevinaan niin kiire..

Ollaan nyt Suomessa olo aikana aloitettu agilityn treenaaminen Ojangossa Annan tiistain ryhmässä. Pari kertaa ollaan jo käyty, mutta tänään oli niin hyvät treenit, että intouduin kirjoittamaan :)

Tehtiin sama rata kolmeen kertaan, eka kerta niin kuin ite haluttiin. Anna sitten kommentoi ja seuraavalla kerralla käskikin tehdä ilman käsiä (Caro näytti olevan liian kiinni kädessä) ja kolmas kerta mentiin sitten vertailun vuoksi kolmas kerta mykkänä. Kyllä kaikkia nauratti, kun mä juoksin kädet selän takana, mutta naurusta huolimatta saatiin komeat aplodit radan päätteeksi. Niin hassulta kuin se tuntui, ja varmasti näyttikin, juosta kädet "sidottuina" selän taakse, niin Caro toimi todella hyvin! Mykkänäkin meni rata hyvin, mitä nyt yksi este jäi välistä ohjaajan huolimattomuuden vuoksi. Vikan radan jälkeen Annakin kehaisi, että meni ihan sanattomaksi Caroa katellessa, että oli hienoa katella, kuinka se toimi ohjaustyylistä huolimatta. Keskittyikin kuulemma paremmin hyppyihin, kun yksi komponentti puuttui. Itsestä "kädetön" versio tuntui parhaalta.

Pennun kanssa otettiin sitten vähän keppejä, putkea ja "hyppyä" (rima maassa siipien välissä). Kepeillä oli tänään joku ongelma, ehkä vauhtia oli vähän liikaa, kun meinasi hypätä aina välejä. Niitä ei sitten tänään paljoa otettu, lopetettiin hyvään suoritukseen. Putki-käskyn poika jo selvästi ymmärtää, joten siirryimme harjoittelemaan sisäänmenoa kulman alta. Putki on näköjään niin vetoava este, että imaisi koiran suuremmitta vaikeuksitta, tätä otettiin muutama kerta molemmilta puolilta. Sitten estettä; lelu riman toiselle puolelle ja käsky "hyppy", koira sai hakea lelun (siiven ympäri takaisin). Muutama näin ja sitten yhdistin lopuksi vielä putken ja esteen ihan vain nähdäkseni, kuinka onnistuisi. Meni todella hienosti (esteiden välimatka ei ollut kovin suuri), näitä sitten kaksi molemmilta puolilta. Lopetettiin leikkiin.

Aivan mahtavia koiria mulla, olen oikein tyytyväinen!

Lauanataina startattiin aikaisin aikaisin aamulla Tartosta kohti Riigaa kolmen hengen porukassa. Sanna oli menossa näyttelyyn manssi Linan ja kelpie Alman kanssa sekä starttaamaan ykkösissä Almalla. Piialla oli mukana Pimu, joka kisasi niin agissa kuin näyttelykehässäkin sekä Pimun poika Afos näyttelyitä varten. Reissun kohteena oli siis kv-näyttely ja sen yhteydessä olevat kv-agilitykisat.

Paikalle saavuttiin aika tiukassa aikataulussa, juuri saatiin leiri pystyyn radan reunalle, kun Sannan pitikin jo mennä rataantutustumiseen. Piia kisasi Pimulla kakkosissa ja minä puolestani kolmosissa. Caro oli jo torstaina treeneissä ollut todella hyvä, vauhtia alkoi olla ja korvatkin pysy mukana. Nyt kisoissa oli aika lailla samoissa fiiliksissä. Rata meni muuten todella loistavasti ja melko nopeastikin, mutta liukas alusta (näyttelymatto) rikkoi rytmin kepeillä ja Caro jätti pari viimeistä väliä pujottelematta. Meillä kun kepit on sieltä varmimmasta päästä, niin menin itekin vähän hämilleni ja vaan käännyin alottaakseni alusta, mut "unohin" sit ottaa koiran mukaan ja se alko pujottelemaan väärään suuntaan. Oisin voinu lyödä itteeni, niin ku mua on tostakin varotettu, mut ei vaan oo tullu treenattua, kun harvemmin pitää alottaa keppejä alusta..

No sunnuntaina oli uusi päivä ja tänään vuorossa agility-rata (la oli siis hyppy). Tänään meni jo huomattavasti paremmin, saatiin nolla ja aikaakin jäi -7,13. Rata ei ollut mitenkään erityisen vaikea, vaikka muutama hassu kulma siellä kyllä oli. Meillä oli joku englantilainen tuomari (nimeä en enää muista), ja niillä ei näköjään oo käytössä FCI:n säännöt, kun ekaksi esteeksi oli eksynyt rengas... Muutenkin tuomarilla oli ihan hassut välit radalla, välillä 4m, välillä 12m.

Sijoitusta ei sitten tullut, koska tulokset laskettiin yhteen ja sen perusteella jaettiin palkinnot (sunnuntain radalla olisin ollu kolmas, aika oli vähän hidas, kun Caro vähän varoi liukasta alustaa). Olen silti todella tyytyväinen reissuun, Caro on edistynyt huimasti. Kun viime vuonna poika oli ihan hämmentynyt ja jännittynyt kaikesta ison näyttelyn hälystä, niin tänä vuonna se jo käveli häntä pystyssä hyvin reteesti ensimmäisenä ihmis-koirajoukossa! Hurjasti on siis vuodessa saanut itsevarmuutta.

Sannalla ja Piiallakaan kisat ei menny ihan putkeen, mutta reissu ei silti ollut turha; Pimu ja Afos saivat molemmat sertit ja cacibit, Afos oli ROP ja Pimu VSP. Alma sai myös sertin, cacibin ja oli ROP.

Kisavideot laitan taas photobucketiin muiden jatkoksi kuhan kerkiän.

Pentu oppii hurjaa vauhtia. Nyt alkaa olla hallussa arjen perusasiat, esim. katsekontakti tulee jo nopeammin ja pysyy pidempään (varsinkin ruokaa odotellessa, ruoalla ei leikitä). Istu ja maahan -käskyt on osattu jo pitkään, nyt sitten harjotellaan kärsivällisyyttä, että siis jaksais pysyä niissä asennoissa. Hihnassa kulkeminen sujuu jo melko hyvin, vielä pentu erehtyy vetämään monta kertaa lenkin aikana, mutta huomaa usein ite virheensä ja ottaa pari askelta minuun päin. Tästä on hyvä jatkaa. Irti päästämistä ja vasten hyppimistä pitää kyllä vielä harjoitella, ja stop-käskyä en oo ees alottanu, vaikka se olis varmaan se listan hyödyllisin.. No, kaikki ajallaan.

Viime viikon lauantaina pentu oppi sitten viimein vahingossa hyppäämään sohvalle ja on sen jälkeen kovasti hypiskellyt sinne. Siitä sille tulikin sitten idea, että sänkyyn pitää kanssa päästä, mutta koska se on korkeampi, niin ei heti onnistunut. Ennen kuin sitten tänään tossa hurjan leikin huumassa oli tarpeeksi vauhtia ja tuli sekin "vuori" valloitettua. Nyt täytyy vaan keksiä, miten pidän sen jatkossa poissa sieltä (mullahan ei koirat sänkyyn tule).

Erityisen iloinen olin, kun huomasin tällä viikolla, että pentuhan tuo mulle lelua ihan pyytämättäkin, varsinkin ulkona. Otin siis lelun mukaan ihan vaan kokeillakseni, että mitäs se tykkäis nouto-leikeistä, ja tykkäshän se!

Yöt tuo nukkuu edelleen rauhallisesti, kaksi viimeistä yötä on muuten ollut "kuivia", eli ei ole tullut pissoja yön aikana! No, ne on ollu vähän lyhyempiä öitä (n.8h), mutta kuitenkin, ilo se on pienikin ilo :) Mutta sen nukkumisen edestä sitten kyllä riehutaankin päivisin, energiaa löytyy kuin pienestä kylästä, paljon ei kerkeä enää päivisin huilailemaan. Mulla sitten aivot raksuttaa sauhuten kun koitan keksiä pennulle aivojumppaa, et edes vähän väsähtäis. Kaikista kivointa olis päästä treenaamaan vaikka hakua, mut harmiks tällä viikolla ryhmä rämä on osittain Suomessa, joten treenejä ei ole, ens viikolla oon ite Riigassa kisoissa ja sitten lähenki jo ite Suomeen. Pitää alkaa ettimään haku-poppoota Suomesta.. No, pitää pärjäillä omin neuvoin siihen asti, onneks on toi Nina Ottosonin Dog Brick, se on ollu pennun mieleen, saahan siitä namia :D

Tänään käytiin Jidin kanssa ekoissa haku-treeneissä. Aluks poika oli vähän ihmeissään, et mitä tää nyt on ku pistetään autoon oottamaan muiden huutavien autojen joukkoon ja ite painutaan metsään. Kun tulin hakemaan Jidiä autosta, niin vähän epäileväisenä lähti mukaan, että mihis sitä nyt mennään.

Tehtiin siis metsässä ihan vaan makkararinkiä. Alkuun meni ensimmäisen ihmisen luo kutsusta vähän epäileväisenä ja katto musta vähän tukea. Sit kutsusta seuraavan luo jne., mut ei menny kauaa, kun poika tajus, et ne kaikki tykkää musta ja antaa mulle namia. Sitten se menikin kutsumatta viilettäen siistissä järjestyksessä "ukon" luota toiselle. Sitten pentu autoon ja muiden osaavampien treenit.

Vikaks otettiin vielä pentu uudestaan makkararinkiin. Nyt ei tarvinnu ku saada näköyhetys piiriin, ku alko häntä vispata ja hirveellä kyydillä ihmisten luo. Tuskin ehdin saada poikaa irti hihnasta, kun se jo syöksyi ensimmäisen ihmisen luo, ja sitten seuraavan ja seuraavan niin hurjalla vauhdilla, ettei oikein meinannu nameja keretä syömään :D Sitten lopuks vielä maalimiehelle nameja kouraan ja se juoksi karkuun ja Jidi vauhdilla perään, ja voi sitä riemua, kun pääsi sen luokse!

Taitaa olla meidän laji, ehdottomasti ainakin jatketaan! Toivottavasti vaan löytyy Suomestakin meille hakuporukka...

Taas oltiin eilen agia treenaamassa. Tällä kertaa mukana oli vaan yks koira, pentu sai raivotautirokotteen eilen ja jäi sitten kotiin harjottelemaan ihan ihan yksin olemista (mikä ilmeisesti sujui oikeinkin hyvin).

Caro oli aivan loistava! Ehkä pikkasen hitaahko vieläkin, mutta huomattavasti parempi. Ilmeisesti myös meiän fysioterapiat on toiminu, ei enää tökkäilly niin pahasti ennen esteitä, vaikka vieläkin hyppäs pikkasen hassusti. Mutta ne meiän kuviot! Tehtiin rataa, jossa oli muutama tosi hankala kulma. Ekassa kohtaa oli este lievästi käyrän putken toisen suun vieressä (just ja just ois mahtunu ite juokseen välistä), toinen putki oli toisen jatkoksi, vinosti esteen edessä. Kepit oli 90 asteen kulmassa esteeseen nähden, melko kaukana, sieltä sitten piti hypätä este ja saada koira esteen vieressä olevaan putkeen ja jatkaa matkaa tulosuuntaan (siis putki oli sillai kaarella, että ulostulo oli melkein tulosuunnassa). Piian ehdotuksesta sitten kauko-ohjasin Caron esteelle ja jäin ite jälkeen, tuloksena Caro hyppäs kyllä esteen, mut ihmetteli just sopivasti, et mihin mä jäin, että putkikäskyn saadessaan meni oikeeseen putkeen. Se oli niin hieno suoritus, että hämmästyksissäni melkein unohdin jatkaa rataa :D

Radalla oli vielä toinenkin melko hankala kauko-ohjausharjotus, mikä meni sekin ihan nappiin. Sen selittäminen ois kuitenki niin hankalaa, et taian jättää väliin. Ois hyvä, jos osais piirrellä tänne näitä kaavioita, ette varmaan saanu tosta edellisestäkään selityksestä mitään selvää..

Ai että olin sitten niin tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa.